Joulukuun alussa tajusimme, ettei asia ollut vitsi. Alkoi armoton valmistautuminen.
Jopa Espoon hevimies leikkasi tukkansa tajutessaan, ettei Vietnamin sodasta tuttu irokeesi, ole sovelias hiusvalinta MPKKn leirille. Clas Ohlson tuli jokaiselle harvinaisen tutuksi, joukon hankkiessa puukkoja, otsalamppuja ja muita mahdollisesti tarpeelliseksi kokemiaan varusteita leirille.
Tammikuun 11. päivä halasimme toisiamme tuvassa ja sovimme, että jokainen tuodaan takaisin joko yhtenä tai useampana kappaleena. Aamupalan jälkeen suorimme klo 7 lautalla Kauppatorilla odottavaan kuljetukseemme. Automatka sujui leppoisasti kuskin kiroillessa lumisadetta säikähtäneitä <70km/h ajavia sunnuntaiautoilijoita. Viimeisen sivistyksen linnakkeen (Kuopion McDonaldsin) jäädessä taaksemme, pakkanen oli laskenut etelän nollakelistä -20 pakkasasteeseen.
Marssikäskymme ei sisältänyt mitään tarkempia ajo-ohjeita, joten 9 tunnin ajomatkan ryydyttämä puhelimen akku veteli viimeisiään soittaessani Puolustusvoimien vaihteen kautta ainoalle harjoituksen nimeltä tietämälleni henkilölle, tarkempia ajo-ohjeita saadakseni. Puhelimeen vastanneen Pursimiehen ääni antoi isälliset ohjeet, kuinka olimme ajaneet 8km harhaan ja kuinka löytäisimme harjoituksen Johtolalle. Perillä meitä odotti lämmin ruoka ja olosuhteisiin nähden lähes kuninkaallinen majoitus. Seuraavana päivänä Leijona Cateringin tädit ottivat meidät hellään huomaansa. Tätä harjoitusta ennen olimme käyttäneet kenttäkeittimiä ja Teuvoja lähinnä pimeässä räntäsateessa ja saappaat mudassa. Vuosangassa meitä kuitenkin odotti valaistu keittokatos ja kunnolliset kylmätilat. Tilanne vaikutti siis todella lupaavalta. Ensimmäiset pari päivää opettelimme talon tavoille silminnähtävä helpotus kasvoillamme. Taistelumme kenttäkeittimien kanssa olimme jo taistelleet, joten laitteiden käyttö sujui alusta asti ongelmitta. Olimme varautuneet pahimpaan, mutta villeistä tornareista huolimatta, emme vielä viikon Vuosangassa olon jälkeenkään, olleet tavanneet yhtään lumimiestä, myrkkyapinaa, kolmisilmäistä sutta tai mitään muutakaan jouluisten painajaistemme tuotetta. Vaikka pakkasta oli vielä 15 raitaa nollan alapuolella, saatiin myös subtrooppisesta ilmastosta palvelukseen saapunut Matruusi M mukavuusalueelle saappaiden huopavuorien, väliasun, villapaidan, kaksien villasukkien, oman lämpökerraston, useamman t-paidan (sinisiä ja vihreitä sekaisin), pakkashousujen ja kolmen poolon avulla.
Työvuorot järjestimme siten, että saimme joka toinen yö nukkua hyvät unet.
Vapaa-ajallamme saimme nauttia joka ilta lämpiävästä puusaunasta ja paikalle saapuneen leirisotilaskodin antimista. Myös muiden leiriläisten kanssa tulimme hyvin toimeen, vaikkeivät Kajaanin jääkärit kunnon Suomen kieltä puhuneetkaan ja mekin olimme heidän silmissään pelkkiä hemmoteltuja etelän pellejä. Uskomme, että leiri tulee sujumaan jatkossakin hyvin, elleivät sähkö, ruoka tai nuuskat lopu kesken.
Merisotakoulun esikuntajoukkueen laivakokkien (Royal Navy) puolesta,
Ylimatr Pokkinen, (Leiri tj12)
